20.5.2013

A.J. Jacobs: Raamatullinen vuosi

Marika joskus vinkkasi tästä kirjasta ja minua aihe kiinnosti niin paljon, että tilasin sen ihan omaksi itselleni. Ihan hyvä niin. Tämän voisin lukea joskus vaikka uudelleen.

Itse olen aina ollut sarjaa uskonnoton. En halua kutsua itseäni edes ateistiksi, koska jotenkin lasken senkin jonkinmoiseksi uskomattomuuden harjoittamiseksi. Itse olen lapsesta asti kuulunut siihen sarjaan, joka ajattelee, että kaikki on tässä ja nyt ja että tämä ainoa elämä pitää pyrkiä käyttämään mahdollisimman hyvin. Toisaalta olen tässä kyvyttömyydessäni uskoa ollut hyvin kiinnostunut uskonnoista ja siitä, miksi ihmiset kokevat tarvetta uskoa ja tulevat uskoon ja miksi Raamattu on joillekin niin tiukka auktoriteetti. 

Eli siis tämähän oli minunkaltaiselleni uskojen peepin tomille ihan ykkösluettavaa. Ja siis ei, tämä kirja ei ole kirjoitettu vitsiksi vaan ihan oikeasti tosissaan. A.J. Jacobs ryhtyy reiluksi vuodeksi melkeinortodoksijuutalaiseksi Jacobiksi, kasvattaa parran ja pitkät kiharat ohimoilleen ja lukee Raamattua ahkerasti ja kerää sieltä käskyt, joiden mukaa on elettävä ja asiat, jotka jokaisen kunnon fundamentalistisesti Raamattuun suhtautuvan tulee tehdä. Mielenkiintoisen kirjasta tekee se, että A.J. oikeasti pohtii näitä sääntöjä ja sitä, miten joitakin niistä on edes mahdollista noudattaa nykypäivänä. Minä ainakin opin kirjasta todella paljon Raamattuun liittyvistä asioista, historiasta, tavoista ja niiden taustoista jne.

Toisaalta on todella mielenkiintoista lukea niistä subjektiivisista tunteista, joita tiettyjen hyvin fundamentalistisesti ajattelevien ihmisten tapaaminen aiheuttaa Jacobissa. Samoin kuin siitä, miltä todela tiukan normiston mukaan eläminen tuntuu. Toisaaltahan se on jossain määrin helppoa, toisaalta se nostaa selvästi syyllisyydentuntoja melkoisen voimakkaasti niiden sääntöjen noudattajalle pintaan jos sääntöjä joutuu rikkomaan. Pakko kyllä vielä todeta, että Jacobin vaimolla on selvästi lehmän hermot.

Lisäksi Jacobs kirjoittaa jotenkin hirmuisen miellyttävällä tavalla. Vakavasti, mutta etenkin itseironisesti, pieni hymynkare suupielessä. Ymmärtääkseni hra on kirjoittanut muitakin projektikirjoja. Saatan joutua hankkimaan jonkun muunkin ilokseni.

17.5.2013

Taatusti ei_ahdistavaa luettavaa




Eilen postin mukana tuli kirjekuori, josta kuoriutui esiin ilmeisen vähän ahdistavaa luettavaa. Itse asiassa tämä luettava vaikuttaa hyvin inspiroivalta. Ihana kirjanmerkki, se vasta on ihan mykistävä. Tosin Silakka oli sitä mieltä, että jos kirja on äidin, kirahvin kuva kuulu hänelle, ihan tasapuolisuuden vuoksi. Itse asiassa se oli niin ihana, että sitä piti oikein paijata hellästi poskella. Ja yrittää varastaa sitä uudelleen.

Kiitokset Kulttuurikotilon/Liikennevalolautasen Annika. Minä en muuten ollenkaan ymmärrä, miksi sinun pitää opetella maalaamaan. Minun silmiini olet jo varsin taitava. Toki kehittyä aina voi, mutta perusta tuntuu jo olevan aika vankka.

11.5.2013

Miksi?

Niin... Miksi minä, laiskahko lukija ja surkea kirjallisuuden analysoija haluan aloittaa kirjablogin? Oletettavasti ihan huvikseni ja siksi, että aion listata tänne turvallisia kirjoja. Jaa miten niin turvallisia? No siten, että jostain syystä vanhemmiten kestän yhä huonommin ja huonommin kirjallisutta, jossa kiusataan ihmisiä ja jossa tapahtuu mukaville ihmisille ikäviä asioita. En minä kaipaa todellisuuspaoksi (jota minulle kirjallisuus kyllä ihan tottapuhuen osittain on) kirjoja, joista ahdistun, ahdistuksen aikaansaamiseksi voin hyvin katsoa vaikka uutiset tai vilkaista iltalehtien lööpit läpi. Heti irtoaa.

Minä yritän etsiä viisaita ja kauniita kirjoja, jotka saavat ajattelemaan ja tuntemaan. Ja laitanpa niitä löytäissäni moisen ihmeet tänne muistiin ja vinkiksi mahdollisesti muillekin. Kommenttikenttään saa kaikin mokomin jättää vinkkejä luonnehdintaani sopivasta kirjallisuudesta. Chick lit kirjojakin toki joskus napanöyhdän kaipuuhetkinä luen, mutta niiden kaltaisesta kirjallisuudesta en kuitenkaan ajatellut blogini runkoa rakentaa. Ennemminkin toivoisin sen rakentuvan vähän oudoista ja yllättävistäkin teoksista.

Jotta kiitos ja anteeksi. Päivitystahti tullee olemaan suhteellisen hidas, koska minusta on tullut hyvin hidas lukija. Ei siis kannata pidättää hengitystään päivitysten välillä. Toisaalta olen parin viikon aikana haalinut jo jokusen kriteerit täyttävän kirjan lukujonooni. Siis eikun lukemaan.