4.5.2014

Hilary Mantel: Syytettyjen sali

Olen taas oikeasti melko lailla sanaton. Susipalatsi sai minut vähintäänkin liekkeihin. Syytettyjen salissa ei ollut yhtään vähemmän kiinnostava kirja. Luin tosin taas hyvin hitaasti (kirja oli sängynvieruskirjanani) vasta loppupäässä intouduin hiukan ahmimaankin. En tiedä miksi Thomas Cromwellin näkökulma ja elämä kiehtoo niin valtavasti. Kiehtoo kumminkin, kuten myös Henrik VIII ja Henrikin vaimoparat. Anne Boleyn on aina ollut suosikkini vaimoista ja tämä kirjahan kertoo sitten Annen syrjäyttämisen ja teloituksen lyhyen oppimäärän.

Toki kirjaa lukiessa koko ajan on muistissa se tosiasia, että vähintäänkin puolifiktiotah tässä taas esitetään. Kirjailijalla on ollut paljonkin tilaa täydentää asioita omalla mielikuvituksellaan, koska dokumentteja ei asioista välttämättä ole. Itse asiassa edes siitä ei ole täyttä varmuutta mikä Anne Boleyniä esittävistä tauluista todella esittää Annea vai esittääkö mikään tai minä vuonna Anne tai edes Cromwell syntyi. Varmaan siksi kuva Cromwellista kiehtoo. Miehen kyky juonitella ja käännellä asioita, opportunismi ja kostonhimoisuus ja silti ihan valtava sympaattisuus ovat todella mielenkintoinen yhdistelmä. Samoin kuin ajankuva, joka on sekoitus toisaalta melkoista julmuutta ja toisaalta jo modernin maailman näkökantoja. 

Trilogian kolmas osa on ilmeisesti edelleen julkaisematta. Miten minä maltan odottaa. Cromwellin kohtalonhetket odottavat ja tahtoisin päästä vähitellen jo tutustumaan niihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti