6.5.2014

Sarah Winman: Kani nimeltä Jumala

Ostin kirjakaupan poistolarista itselleni kasan luettavaa. Yksi kasaan eksyneistä kirjoista oli Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala. Katselin sitä jo joskus aiemmin, mutta en raaskinut silloin ostaa. Nyt hinta oli hyvin edullinen, joten nappasin mukaani. Ja onneksi nappasin. Pitkästä aikaa ahmin kirjan ihan kotioloissa. Siis nimenomaan ahmimalla. Lojuin sohvalla ja vain luin.

Aina välillä osuu kohdalle kirja, joka on yhtä aikaa naurattava ja itkettävä, viisas ja hassu. Kirja jonka henkilöistä alkaa ihan oikeasti välittää kovasti ja toivoo heille onnellisuutta ja kaikkea hyvää. Pidin myös kovasti kirjan kerrontatavasta. Maaginen realismi on varmaankin aika lähellä sopivaa määritelmää. Tai sitten lapsen silmin mailma on niin ihmeitä ja mahdollisuuksia täynnä, että mikään ei ol mahdotonta.

Kirjan päähenkilö on Eleanor Maud alias Elly, jonka näjökulmasta tarina kulkee. On myös Ellyn perhe ja erityisesti rakas veli, paras ystävä Jenny Penny, Joen rakastettu Charlie, ätti Nancy ja Cornwallissa Arthur ja Ginger. Kaikki värikkäitä ja vahvoja, omalla tavallaan yhtä aikaa jotenkin haavoittuneita ja samalla vahvoja. 

Minulle kirjan suurin anti olikin juuri tuo uusien alkujen mahdollisuus. Ihminen voi menettää paljon ja silti kyetä aloittamaan uudelleen. Kirjassa käsitellään myös paljon syyllisyyden teemoja, sitä miten raskas taakka syyllisyydentunto ihmisellä voi olla. Ihmisten kohtalot ovat rankkojakin, silti aina nurkan takan voi odottaa mahdollisuus onneen, jos vain itse kykenee antamaa sille mahdollisuuden.

Minulle käy aika harvoin näin, mutta pakko tunnustaa, että kerrankin huomasin kirjan lopussa joutuvani oikeasti kuivaamaan silmäkulmaani. Ja silti hymyilin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti