Tulipa pitkä tauko. En minä aivan lukemata ole ollut, en vain ole saanut lopetettua lukemisiani. Luen paljon pätkittäin ja lomittain ja toisaalta olen viime aikoina kahlannut aika monta L.M. Montgomeryn ja Louisa M. Alcottin kirjaa lävitse. Ääneen lukien.
Bolshoin perhosen aloitin jo syksymmällä. Se on kiehtova kirja, jostain syystä se jäi silti hetkeksi odottamaan. Erityisesti minua viehätti kirjan lukuja rytmittävät huutokaupan kuvaukset koruista ja jalokivistä. Edelleen jaksan innostua kivistä ja kuvauksista, vaikka kultaseppäopiston päivistä on aikaa jonnin verran kulunut.
Kirja sijoittuu yhtä aikaa moneen aikatasoon ja näkökulmaan. Tarinassa eletään nykypäivää Grigorin ja Drewn kautta ja mennyttä Neuvostoliittoa Ninan ja hänen parhaan ystävänsä Veran kautta. Aikaa ennen toista maailmansotaa, soda aikaa ja Stalinin vainoja. Kirjassaivoutuvat taide ja rakkaus, ystävys ja lojaaliuden kysymykset. Tarina on monelta osin hyvin surullinen, Ninan osalta jopa epätoivoinen. Mutta kaunis ja kauniisti kirjoitettu yhtä kaikki. Kaunis kuin Joutsenlammen joutsenten tanssit.
Kirja on myös eräänlainen dekkari tai ainakin kerto arvoituksen ratkaisusta. Ja se arvoitus ratketessaan apauttaa monta ihmistä ja avaa monia somuja. Matkalla sivutaan muutaman kerran myös Suomea, mikä oli kieltämättä ihan virkistävä sivujuonne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti