Eilen postin mukana tuli kirjekuori, josta kuoriutui esiin ilmeisen vähän ahdistavaa luettavaa. Itse asiassa tämä luettava vaikuttaa hyvin inspiroivalta. Ihana kirjanmerkki, se vasta on ihan mykistävä. Tosin Silakka oli sitä mieltä, että jos kirja on äidin, kirahvin kuva kuulu hänelle, ihan tasapuolisuuden vuoksi. Itse asiassa se oli niin ihana, että sitä piti oikein paijata hellästi poskella. Ja yrittää varastaa sitä uudelleen.
Kiitokset Kulttuurikotilon/Liikennevalolautasen Annika. Minä en muuten ollenkaan ymmärrä, miksi sinun pitää opetella maalaamaan. Minun silmiini olet jo varsin taitava. Toki kehittyä aina voi, mutta perusta tuntuu jo olevan aika vankka.
Kiitos, Kati, kiemurtelen hämilläni. Kovin tuntuvat tulvahtelevan kausina elämässä kulloinkin tarpeelliset rentoutumiskeinot, -ja juuri nyt pää tyhjenee kaikesta muusta parhaiten siinä innon ja onnen sekamelskassa, kun saa jonkun kuvan aikaiseksi.
VastaaPoistaEi syytä kiemurteluun. Taidoistaan pitää iloita ja nauttia niin kuin sinä tunnut tekevänkin. :)
VastaaPoista