Marika joskus vinkkasi tästä kirjasta ja minua aihe kiinnosti niin paljon, että tilasin sen ihan omaksi itselleni. Ihan hyvä niin. Tämän voisin lukea joskus vaikka uudelleen.
Itse olen aina ollut sarjaa uskonnoton. En halua kutsua itseäni edes ateistiksi, koska jotenkin lasken senkin jonkinmoiseksi uskomattomuuden harjoittamiseksi. Itse olen lapsesta asti kuulunut siihen sarjaan, joka ajattelee, että kaikki on tässä ja nyt ja että tämä ainoa elämä pitää pyrkiä käyttämään mahdollisimman hyvin. Toisaalta olen tässä kyvyttömyydessäni uskoa ollut hyvin kiinnostunut uskonnoista ja siitä, miksi ihmiset kokevat tarvetta uskoa ja tulevat uskoon ja miksi Raamattu on joillekin niin tiukka auktoriteetti.
Eli siis tämähän oli minunkaltaiselleni uskojen peepin tomille ihan ykkösluettavaa. Ja siis ei, tämä kirja ei ole kirjoitettu vitsiksi vaan ihan oikeasti tosissaan. A.J. Jacobs ryhtyy reiluksi vuodeksi melkeinortodoksijuutalaiseksi Jacobiksi, kasvattaa parran ja pitkät kiharat ohimoilleen ja lukee Raamattua ahkerasti ja kerää sieltä käskyt, joiden mukaa on elettävä ja asiat, jotka jokaisen kunnon fundamentalistisesti Raamattuun suhtautuvan tulee tehdä. Mielenkiintoisen kirjasta tekee se, että A.J. oikeasti pohtii näitä sääntöjä ja sitä, miten joitakin niistä on edes mahdollista noudattaa nykypäivänä. Minä ainakin opin kirjasta todella paljon Raamattuun liittyvistä asioista, historiasta, tavoista ja niiden taustoista jne.
Toisaalta on todella mielenkiintoista lukea niistä subjektiivisista tunteista, joita tiettyjen hyvin fundamentalistisesti ajattelevien ihmisten tapaaminen aiheuttaa Jacobissa. Samoin kuin siitä, miltä todela tiukan normiston mukaan eläminen tuntuu. Toisaaltahan se on jossain määrin helppoa, toisaalta se nostaa selvästi syyllisyydentuntoja melkoisen voimakkaasti niiden sääntöjen noudattajalle pintaan jos sääntöjä joutuu rikkomaan. Pakko kyllä vielä todeta, että Jacobin vaimolla on selvästi lehmän hermot.
Lisäksi Jacobs kirjoittaa jotenkin hirmuisen miellyttävällä tavalla. Vakavasti, mutta etenkin itseironisesti, pieni hymynkare suupielessä. Ymmärtääkseni hra on kirjoittanut muitakin projektikirjoja. Saatan joutua hankkimaan jonkun muunkin ilokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti