16.6.2013

Hyvin ei-ahdistavaa ja kirja jota todellisuus puraisi

Annikan lähettämä Hanna Tuurin "Vihreän saaren puutarhoissa" oli ihan täydellinen hyvän mielen ja haaveiden kirja. Siis ainakin puutarhoja ja kasveja rakastavalle ihmisille. Kirjassa kierretään Irlanin vanhoissa puutarhoissja ja kerrotaan niiden ja niiden kasvien historiasta. Minä en ole mikään kummoinen maailmanmatkaaja, mutta tämä kirja herätti halun päästä itsekin katsomaan, ei välttämättä Irlantiin, mutta jonnekin muualle historiallisesti arvokkaita puutarhoja. Ehkä joskus.

Kiitokset Annika, tämä oli ihana ja luulen, että joudun ainakin selailemaan tätä uudelleen, jos en kohta lue uudestaan. Niinkin voi käydä.

Toinen kirja, jonka luin juuri aiheutti tänään aika hämmentyneen olon. Erlend Loen "Hiljaiset päivät Nigellan kanssa" on aika tyypillinen Loen kirja. Sellainen aika ajatuksenvirtana kirjoitettu, pikkuisen höpsö tarina tavallisen ihmisen pienestä omituisuudesta. Tällä kertaa parisuhteesta, joka on  kriisissä, joka alkaa purkautua lomamatkalla Garmich Partenkircheniin. Nainen epäilee, että mies haaveilee Nigella Lawsonista ja itse asiassa mies haaveileekin, vaikka ei tunnusta sitä. Itse asiassa mies kehittää lopulta Nigellasta pienoisen pakomielteen, samoin kuin vihastaan Nigellan miesta Charles Saatchia kohtaan, jonka hän kuvittelee kohtelevan Nigellaa huonosti.

Ja tässä kohtaa putosi... http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288574584047.html Hetken aikaa tunusta hieroneeni silmiäni, kun otsikko osui silmiini.Tietääkö Loe enemmän kuin muut? Pystyykö tästä kehittämään salaliittoteorian ja ennenkaikkea: Miten ihmeessä kukaan ei puuttunut tilanteeseen? Kuvia näytti moni napsivan.

Jotta tämä ei päässytkään "turvallisten" kirjojen listalle. Ei kirjan kaunokirjallisten arvojen tai sisällön takia vaan ihan kulissien romahtamisen takia. Eipä silti, ei aviokriisin tematiikka muutenkaan välttämättä ole kaikkein hilpeimpiä aiheita, joskin Loe kirjoittaa niin paljaasti, että asioiden huvittavat puolet eivät jää näkymättä. Aika hassua silti, miten voimakkaasti toisen ihmisen epäonni voi koskettaa.

2 kommenttia:

  1. Maalauksestasi ja omasta maalaamattomuudestani tajusin, että kesä vei ihan mennessään, en ole kerinnyt mitään, en edes ole muistanut ennen tätä iltaa kurkistaa piditkö kirjasta. Kivaa, se oli ollut oikea valinta silloiseen lukumielitekoosi!

    VastaaPoista